kara

Meänkieli
kara
Ruotsi
torkad gren, trädtopp eller stam; tunn stör, torrt träd
Sanaluokka
substantiivi
Kulttuuri taustaa sanasta
Västfinskt ord. kara s \\\'torkad gren, trädtop eller stam; tunn stör, torrt träd\\\' (Kirsti Vuorela k 6314, SMSA).
Alkuperä
Kirsti Vuorela / Birger Winsa. Pannu muistiin Lars Lampinen

Samallaisia sanoja