Rovaniemi Rovaniemi, Rovaniemi, Jyykeä, Rovaniemi, Rovaniemi, Kemi, Parakka: Muutamat myythin korttiaki. Hättää on vaikka muile myyä. Jukkasjärvi: Ne myythä vereksennä.
Källa
I. Tuovinen, Syrjänen, Miettinen, Rapola, Artimo, Hämäläinen.
Nedtecknat av Birger Winsa
Mamma Berta Winsa pölätti kurituskoulula. Jos sinne joutui ei päässy koskhaan takashiin. Koulut olit ruottinkielisilä alueila. Ynkven Rudolfi lähätethiin sinne koska se tartti kuritusta. ja ei koskhaan tullu takashiin. Sanothiin Kainulasjärvessä. Poikia sinne panthiin joila oli prupleemia.
Övrigt
Nuförtiden även som ett delvis skämtsamt uttryck om grundskolor.
Kompelusvaara: Miehilä ne on ja elukoila kaikila. Män har dessa liksom alla djur.
Övrigt
Synonyymi: mulkut, salkut. I talspråk finns föga "neutrala" ord som berör könsorganen. Vardagens termer är det enda som finns. Därför har man svårt att tala meänkieli när man besöker läkare och gynekologer.
Näkyvälle paikalle maahan tehty kivetty pyöreäalainen vatimainen syvennys, johon ennen vanhaan sytytettiin merkkitulit, -savu, kun paikkakuntaa uhkasi jokin vaara (paikannimiä Totonmäki Muurolassa ja Totonrakka Ounasvaaralla). Unto Matinlompolo: Ainaski vanhemassa kielessämme se merkitti merkkitulia joila viestithiin että on tulossa hankalia viehraita; mm. Tottorakka, Totonvaara?
Källa
Nedtecknat av Itkonen. Införd: Jukka Korva..
Nedtecknat av Birger Winsa
Det finns två sorter. 1 Verimakkara: Som gjordes av ister, blod, mjöl, salt som fylldes i tarmar från ko, ren, får (fjälster som det heter med ett finare språk). 2. Pylsy: Samma procedur men man fyllde en av kons magar/renmage. Den lurviga sidan utåt. Det knastra när man åt magskinnet. Såg ut som en stor grålurvig motbjudande fylld påse i grytan. Mycket god! Den bästa "korven" Pylsy betyder pölsa, men det var kokt fylld mage. Än bättre när man stekte dem i skivor efteråt och åt med lingonsylt. Delikatesser av bästa slag. Massor av feta kalorier. Det sades att man inte behövde äta på en vecka efter en rejäl festmiddag. med blodkorv och pylsy. Ofta hade man blodpalt bredvid. Lika gott att steka i skivor efteråt. Lite mer info på
Kotus-blogiin tekstissä on katkelmia Tuovisen kirjeenvaihdosta Sanakirjasäätiön kanssa. Kirjeistä ei juuri käy ilmi taustatietoja kerääjästä itsestään, mutta kirjeissään Tuovinen sanailee hauskasti ja tuttavallisesti Sanakirjasäätiön johdon kanssa. Tuovinen kertoo hänen matkoista Täränössä, Kompelusvaarassa: https://www.kotus.fi/nyt/kotus-blogi/satunnaisesti_kirjoittava_kotuslainen/kirjeita_kentalta.23815.blog?fbclid=IwAR1YT7WQjCtmVyZi_eGdxmSZcpFGshohazPJjj-kOlRwStjToznv46F8xIo
Övrigt
Inkeri Tuovinen keräsi kymmeniä tuhansia meänkielen sanoja, jokka näkyvät tässä daattabaasissa. Asui pari kessää Kainulasjärvessä Keskitalon talossa. Tuovinen oli käsipuoli, mutta silti otti satoja hyviä valokuvia raskaalla kameralla. Anni Inkeri Tuovinen ja syntymäaika 10.8. (tai 10.9.) 1905, kuolinaika 20.8.1979. Nämä tiedot on saatu Nurmijärveltä Ojakkalan sukukirjasta; Tuovisen puoliso Kaarle Armas Tuomi oli tätä sukua. Tuovinen ja Tuomi avioituivat 1970-luvun alussa. Ei ole tiedossa, että maisterilla olisi ollut perhettä ennen tätä. Koulutukseltaan Tuovinen oli kansatieteen maisteri ja hän oli Nurmijärven Palojoella Pelto-Hemmolan tilalla muutamana kesänä yliopistoaikoina tutustumassa maaseutuun ja haastattelemassa paikallisia muutaman muun opiskelijan kanssa. Myöhemmin, sanastonkeruuaikojen jälkeen, hän työskenteli Meilahden yhteiskoulussa äidinkielen opettajana. Tuovinen siis asui Helsingissä, mutta hänellä oli 1940-luvulta alkaen kesämökki Nurmijärven Palojoella. On onnekas sattuma, että allekirjoittaneella on sukulaisia Palojoella - edellä mainitut tiedot olen saanut Palojoen kyläläisiltä sukulaisteni ansiosta! Tiettävästi Tuovinen oli maisteri jo keruuaikoinaan. Sanakirjasäätiö koulutti valmiita maistereita kenttätöihin, monivuotiseen murteenkeruuseen. Melko pitkän aikaa Tuovisen jälkeen (1960-70-luvulla) Tornionjokilaakson murresanoja keräsi Heikki Paunonen. Olen kysynyt myös Paunoselta, tiesikö hän mitään Tuovisesta, mutta välissä oli sen verran vuosikymmeniä, ettei tietoja juuri ollut. Monet vanhat informantit kuitenkin muistivat Tuovisen: hän oli erittäin pidetty henkilö siellä missä hän liikkui tai asui. Hän ei ollut vain murteiden ja sanaston tallentaja vaan osallistui paikallisten ihmisten elämään, esimerkiksi auttamalla vähävaraista lahjakasta täräntöläispoikaa oppikouluun Suomeen. Tästä pojasta tuli myöhemmin Haaparannan nimismies, kertoi Paunonen. Tuovisen ulkonäkö jää edelleen arvoitukseksi, sillä valokuvia hänestä ei ole. Hän itse oli ahkera valokuvaaja, ja keruuretkien kuvia on Kotuksessa tallessa useita kymmeniä.
Källa
John A Winsa, Kainulasjärvi. Riikka Tervonen. Suomen murteiden sanakirjan toimittaja. Kotimaisten kielten keskus. Hakaniemenranta 6, 00530 Helsinki..
Nedtecknat av Birger Winsa