Marianne Stigler: Krenkata betydde väl att cykla under ramen på en herrcykel. Gunnar Kreku: Ett ord jag hörde som barn: "krenkata" som betydde "cykla". Från engelskans "crank". Som jag minns det kom ordet från en bybo som bott i USA.
Kulttuuri taustaa sanasta
Ei ollu lapsen pyöriä niin met krenkkasima mies pyörässä.
Marjo-Riita Aine: "Länträtä viinan kans”
Nykysuomen puhekieltä. Länträäminen on hallitsematonta juomista. Jos istuu kotisohvalla ja juo lasillisen punaviiniä, se ei ole länträämistä. Ruottin släntra, driva omrking planlöst
Pojat ajoit ennen mupeetila. Nykyään harvemin. Mupeeti muoto on täysin ylheinen. Ruottin kielen sanoissa toinen tavu kantaa pitkää vukaalia: moped, final, banal, banan etc. Lainana meänkielheen otethaan koko sana ja äänethään samala tavala. I-perhään jos lainasana loppuu konsonantila. Ja sen takia kaks vukaalia lainasanassa. Siis: mupeeti, finaali, banaali, pukaali, banaani etc. Sama sääntö kohta aina suomen kielessä: pokaali, finaali, vokaali etc. Poikeukksia esimerkiks mopedi. Meänkieli lainaa sanat juuri kun äänethään ruottiks. Siksi pokal sanasta tullee pukaali. Suomi lainaa kirjakielen perustheela. Ja vokal, pokal äänethään ruottin å-la. Siksi vokaali, pokaali etc.
Kulttuuri taustaa sanasta
Tässä mukava tapa lainata: Meänkielen raatiu kirjottaa: "Malin Attefall oon tehnyt tv-dokumentäärin "Inte till salu". Mie kirjotan dokymentääri. Mutta heilun välistä ja lainaan samala tavala. Dokumentääri pitäis ääntää ruottin kielen dåkomentär. Mutta kaikin luulen lukevat dokumentääri ruottin u-la. Sillä tavala on helpompi ymmärtää jos tuntee sanan. Emmä met sano dokymentääri, vain ruottin u-la mitä ei ole suomessa ja siis: dokumentääri. Ja siis lainoissa on -u- ääni saanu ruottin -u-ääntheen. Ja meänkielessä -u- buukstavila on kaks eri ääntämismaholisuuksia. Vereksissä lainoissa ruottin u.
Detta ord är mångt och mycket en förfinskning av och/eller låneord från lule- och nordsamiska dialekter i samband naturnamn. Många av dessa ord användes och används, separerade från naturnamnen, än idag av den Meänkielitalande ortsbefolkningen. Två sådana exempel är ”vuosku” (abborre) och ”kaaret” (skål, tråg). För mer information, se källa.
Alkuperä
Falck, A. & Korhonen, O. (2008). Gällivares samiska och finska ortnamn. 2. uppl. Gällivare: Gellivare sockens hembygdsförening..
Pannu muistiin Järämä-Satter