kyrkfolket, väsen i kyrkogård

kirkkkoväki

substantiivi substantiivi monikko

Inkeri Tuovinen 1929-37: Kirkkoväki, "Saittajaako siltä Saittajärvestä....sillä oli hevosen varástanhet, Köykäsen markkinoila. Se nosti kirkoväen niitä auttamhan sitä hevosta. Ja se oli ottanu vain ette tuovat kyllä. Ja tuothinki, hevonen oli vahéssa, nin oli hoppu ollu. Se meni Saittajaakon ja pyhkäsi käélä sitä vahtea, ja sitä ei olis saanu tehtä ku se oli vihapäissä. Se tuli sitte toinen varrás ontuva ja toinen kuoli. Se ei tahtonu ennä saaha asétumhan sitä väkéä milhän kun se oli vihapäissä koskenu vaahthên Se sitte olí pannu varkhât viemhään nîtä kirkonmâle. Se´olí pystö (jyrkkä) törmä kirkonmâle, ja olí äiiä (toinen varas) hûtanu ette "tästä ei kyllä nouse pystökynnessäkhän". Mutta se´olí vain pakóttânu. Ja vîmein olít pääshet" Rôpe tuli saunhân: "No tuola´olí tien päällä tâs väkéä. Iisko: "No lähé näüthään mullekki, jos ei ne ylön kauheita olé". Roope: "Ei´io ne menít". - Vähän aikâ olí, se tuothîn länneltä rûmis" (maantietä myöten). Kainulasjärvi 1932-34: "Välistä ku on hevonen rinnuksista lauvenu auki (hautaussaatossa), on sanóttu että kirkkoväki on vielä ollu matkassa".

Meänkielen sanakirja. Lars Lampinen. Pannu muistiin Birger Winsa

hautajaiset näkymätön maailma