I Pajala kallades området med många barnrikehus för Vittula. Barnrikehus var hus byggda för familjer med många barn. De fick lån med låg ränta. Folkhumorn har översatt ordet till pirritalo som betyder kukhus. Och Vittula för Fittområdet.
Blodpalten (maalapaltti) kokades tillsammans med märgben, blodkorvar och annat s.k. kropukeitto (blandat kok av njure, tungan, ben från stek el. bog). Palten kokades i ca en timme.
Med bl a köttfärs och fårlunga (ej renlunga) Maala är ett samiskt lån. Maalakakko - blodpalt, användes i Junkka/Parkalompolo. Det användes oftast av skogssamerna, lika ofta hörde man verikakko av de bofasta. Min mor (f.1918) gav följande recept: 5 dl renblod, 1 dl vatten, 2 tsk salt, riv i fettet från renen som låg runt tarmarna, ca 11 dl rågsikt (blanda i lite vetemjöl). Palten kokades tillsammans med märgben, blodkorvar och annat s.k. kropukeitto (blandat kok av njure, tungan, ben från stek el. bog). Palten kokades i ca en timme. Åts med smör och lingonsylt.
I byn fick många adresser utifrån husets ålder, ägare och placering. Uusitalo var John A Winsas hemgård byggd 1915. Och således ett relativt nytt hus jämfört med de usrprungliga. Kostade 150 kr att bygga. Keskitalo, Välitalo, Vinsan Pirtti, Vinsan Oskarin paikka. Aaken, Turen talo. Hannu, Lampa, Levi, Välitalo, Saajon paikka, Karkea, Mäki, Isko, etc. Kylän osat olit Vinsa, Ylipää, Alapää, Lehto, Saajo, "Keskikylä"
Se teki kaunhiita ruojuskenkiä. Ja mie piin niitä kenkiä siivosti (Kamaripirtiltä). Kainulasjärvi: Ruojuskenkiä on monela miehelä ja kaikila jokka tarvittevat pitkävarsisia kenkiä (Juoksengi Sid 68 i Kamaripirtiltä. Svante Snell) Tornedalica nr 1972.
Marjo-Riitta Aine: Vieläkhään ylitorniolaiset muistava sanan niski? Heän murtheesseen son kuulunu vielä sata vuotta sitte. Se tarkottaa visua, saitaa, ruottiksi snål. Mulle torniolaisele outo, en ole koskhaan kuulu karunkilaisen tai alatorniolaisen suusta.
Meänkielessä sana vielä ellää Pajalan seu’ula.
Parakka: Koskemasuola, koskemajuoma. Kainulasjärvi: Koskema se tullee ensin niinku märkä ja on pruunia ja se särkee luukki. Paulaharju kuvaa Vaakinan Pekan parannustaitoja hengenvaarallisen koskeman hoidossa: ”Mutta kaikkein koloin oli koskema. Se ampui useinkin rintaan ja teki pienen näpyn. Nousi siitä vesikello, paha ja punainen, joka poltti ja porotti kuin tulenoma ja viimein rupesi kamalasti puhaltamaan märkää, ajoi poikki lihat ja luut ja vei hengen.– – Mutta kovinkin koskema sekä pelästyi että häpesi, kun vanha Vaakinan Pekka kävi sen kimppuun, sen vielä ollessa kasuamakeskissä, ja viskutteli sen kuulla: »Kasva niin suureksi kun Luppio eli Aavasaksa elikkä Turun kirkko! Jos et kasva niin suureksi, niin mene porton perhän häpiämhään!»" Samuli Paulaharjun teoksesta Kiveliöitten kansaa, WSOY 1937, s.260.
Kulttuuri taustaa sanasta
Sairhaus, noita. Botas med olika vätskor av nåjd, spec sjukdom med frossa och feber, ondskan har rört i människan, djuret.