Korpilompolo: Se piru nuori hevonen. Kainulasjärvi: Ei sitä tiä missä puussa piru istuu. Pappi Rundgren sanoi vihtahousu. Pöppä-äijä, rietasäijä, Piruäijä, Saamessa Staalo. Huru-ukko, köppä-äijä, pirun riivaama pirulainen.
Kainulasjärvi Tärendö församling, Kainulasjärvi byamarker, B.Winsa och älgjägare i Kainulasjärvi, 1985 Meänkieli
Kulttuuri taustaa sanasta
Mäen Jalmari kertoo omassa kirjotuksesssa joskus 1955-63: Ja tätä paikka on ensin sanottu Myllymäeksi kuin tässä termän alla on ollu mylly ojassa jossa nyt on saha, mutta sitte kuin tähän on saatu kirjat se siitä tuli No 6 Oja joka sillä on vieläkin, vaikka se nyt on jaettu niin monhen ossan. Äidin puoli on 9 osassa ja isän puoli on meillä kahela, se on ollu aika suuri pintaala 3 äyrin vero eli 3/8 mantalia. 1 mantali on 8 äyriä .
Lähde
Hjalmar Oja-Gramner, Mäen Jalmari.
Tallennin B. Winsa
Ruumishuone oli useasti ruumenhuone riihen takapuolela. Ruumis makkoili ruumilauvan päälä siihen asti ette tuli hyvä keli eli aika viä kirkonmaale. Välistä voi mennä montaki päivää. Ja kalman haiju alkoi tuntua.
Harriet Pekkari: Den vita kon hade namn både på finska och svenska, minns jag, Lumikki eller Snövit. Kon längst fram minns jag inte riktigt vad den hette, om det var Stjärna eller Gullros. Eller kanske det var Krona.
Lähde
I. Tuovinen, Airila, Aejmelaeus.
Tallennin Birger Winsa
Kalabiili tullee. Sieltä saapi röötinkiä, lohta ja kuivattua poronlihhaa. Kalabiili tuli noin 3-4 kertaa vuessa. Rönnbäkin kalabiili aijaa vieläki ympäri Tornionlaaksoa.
IB Uusitalo: ”pupu pökshyyn”, jänistää - få kalla fötter
”heittää veivinsä” - dö
”irvin hamphain” - med näbbar och klor
”ei puuta eikä päätä” - utan rim och reson
tavaraa oon ”laijasta laithaan” - allt mellan himmel och jord
olla ”suuna ja päänä” - hålla låda
Maja, Gullan, Stjärna, Saga, Majrosa. Kvigkalvarna som skulle bli nya mjölkkor fick namn. Tjurkalvarna som slaktades som årskalvar fick också namn, men de hette alla Pekka
Maja, Gullan, Stjärna, Saga, Majrosa. Kvigkalvarna som skulle bli nya mjölkkor fick namn. Tjurkalvarna som slaktades som årskalvar fick också namn, men de hette alla Pekka
Eva Kvist: Har några fina namn på meänkieli som vi gett till våra renar. Funkar säkert på kor också. De är ju båda idisslare med fyra magar och en del med skälla runt halsen så det finns ju några likheter. Fröökynä (fröken), Pikku piika (Lillpigan), Ruusu(Rosen), Tuisku (Yrväder), Musta-Marii (Svarta Mari), Lumipiika (Snöpigan), Hilla (hjortron), Mustikka (blåbär), Fiina (ingen särskild betydelse. Kan vara en förkortning av Josefiina ursprungligen). Finns det nå tjurar i flocken så har jag också några tips: Velho , Eetu, Ville, Lumipoika (Snöpojken), Tähtipoika (stjärngossen), Jahvetti, Manne.
Enontekiö Enontekiö: Kullimunhainen poikki purhaan ja naskathaan ja puserrethaan kouralla.
Kulttuuri taustaa sanasta
Elof Nordmark, Narken: Jag har sett i min barndom när dom tugga sönder kulorna. Jag kommer ihåg när en gubbe reste sig från renen och sa åt sin kompis" pure sie mulla on niin huonot hamphaat" Att tugga kulorna var väldigt vanligt.
Lähde
I. Tuovinen, Elof Nordmark.
Tallennin Birger Winsa