Mamma Berta Winsa pölätti kurituskoulula. Jos sinne joutui ei päässy koskhaan takashiin. Koulut olit ruottinkielisilä alueila. Ynkven Rudolfi lähätethiin sinne koska se tartti kuritusta. ja ei koskhaan tullu takashiin. Sanothiin Kainulasjärvessä. Poikia sinne panthiin joila oli prupleemia.
Kulttuuri taustaa sanasta
Nuförtiden även som ett delvis skämtsamt uttryck om grundskolor.
Kompelusvaara: Miehilä ne on ja elukoila kaikila. Män har dessa liksom alla djur.
Kulttuuri taustaa sanasta
Synonyymi: mulkut, salkut. I talspråk finns föga "neutrala" ord som berör könsorganen. Vardagens termer är det enda som finns. Därför har man svårt att tala meänkieli när man besöker läkare och gynekologer.
Näkyvälle paikalle maahan tehty kivetty pyöreäalainen vatimainen syvennys, johon ennen vanhaan sytytettiin merkkitulit, -savu, kun paikkakuntaa uhkasi jokin vaara (paikannimiä Totonmäki Muurolassa ja Totonrakka Ounasvaaralla). Unto Matinlompolo: Ainaski vanhemassa kielessämme se merkitti merkkitulia joila viestithiin että on tulossa hankalia viehraita; mm. Tottorakka, Totonvaara?
Lähde
Nedtecknat av Itkonen. Införd: Jukka Korva..
Tallennin Birger Winsa
Det finns två sorter. 1 Verimakkara: Som gjordes av ister, blod, mjöl, salt som fylldes i tarmar från ko, ren, får (fjälster som det heter med ett finare språk). 2. Pylsy: Samma procedur men man fyllde en av kons magar/renmage. Den lurviga sidan utåt. Det knastra när man åt magskinnet. Såg ut som en stor grålurvig motbjudande fylld påse i grytan. Mycket god! Den bästa "korven" Pylsy betyder pölsa, men det var kokt fylld mage. Än bättre när man stekte dem i skivor efteråt och åt med lingonsylt. Delikatesser av bästa slag. Massor av feta kalorier. Det sades att man inte behövde äta på en vecka efter en rejäl festmiddag. med blodkorv och pylsy. Ofta hade man blodpalt bredvid. Lika gott att steka i skivor efteråt. Lite mer info på
Kotus-blogiin tekstissä on katkelmia Tuovisen kirjeenvaihdosta Sanakirjasäätiön kanssa. Kirjeistä ei juuri käy ilmi taustatietoja kerääjästä itsestään, mutta kirjeissään Tuovinen sanailee hauskasti ja tuttavallisesti Sanakirjasäätiön johdon kanssa. Tuovinen kertoo hänen matkoista Täränössä, Kompelusvaarassa: https://www.kotus.fi/nyt/kotus-blogi/satunnaisesti_kirjoittava_kotuslainen/kirjeita_kentalta.23815.blog?fbclid=IwAR1YT7WQjCtmVyZi_eGdxmSZcpFGshohazPJjj-kOlRwStjToznv46F8xIo
Kulttuuri taustaa sanasta
Inkeri Tuovinen keräsi kymmeniä tuhansia meänkielen sanoja, jokka näkyvät tässä daattabaasissa. Asui pari kessää Kainulasjärvessä Keskitalon talossa. Tuovinen oli käsipuoli, mutta silti otti satoja hyviä valokuvia raskaalla kameralla. Anni Inkeri Tuovinen ja syntymäaika 10.8. (tai 10.9.) 1905, kuolinaika 20.8.1979. Nämä tiedot on saatu Nurmijärveltä Ojakkalan sukukirjasta; Tuovisen puoliso Kaarle Armas Tuomi oli tätä sukua. Tuovinen ja Tuomi avioituivat 1970-luvun alussa. Ei ole tiedossa, että maisterilla olisi ollut perhettä ennen tätä. Koulutukseltaan Tuovinen oli kansatieteen maisteri ja hän oli Nurmijärven Palojoella Pelto-Hemmolan tilalla muutamana kesänä yliopistoaikoina tutustumassa maaseutuun ja haastattelemassa paikallisia muutaman muun opiskelijan kanssa. Myöhemmin, sanastonkeruuaikojen jälkeen, hän työskenteli Meilahden yhteiskoulussa äidinkielen opettajana. Tuovinen siis asui Helsingissä, mutta hänellä oli 1940-luvulta alkaen kesämökki Nurmijärven Palojoella. On onnekas sattuma, että allekirjoittaneella on sukulaisia Palojoella - edellä mainitut tiedot olen saanut Palojoen kyläläisiltä sukulaisteni ansiosta! Tiettävästi Tuovinen oli maisteri jo keruuaikoinaan. Sanakirjasäätiö koulutti valmiita maistereita kenttätöihin, monivuotiseen murteenkeruuseen. Melko pitkän aikaa Tuovisen jälkeen (1960-70-luvulla) Tornionjokilaakson murresanoja keräsi Heikki Paunonen. Olen kysynyt myös Paunoselta, tiesikö hän mitään Tuovisesta, mutta välissä oli sen verran vuosikymmeniä, ettei tietoja juuri ollut. Monet vanhat informantit kuitenkin muistivat Tuovisen: hän oli erittäin pidetty henkilö siellä missä hän liikkui tai asui. Hän ei ollut vain murteiden ja sanaston tallentaja vaan osallistui paikallisten ihmisten elämään, esimerkiksi auttamalla vähävaraista lahjakasta täräntöläispoikaa oppikouluun Suomeen. Tästä pojasta tuli myöhemmin Haaparannan nimismies, kertoi Paunonen. Tuovisen ulkonäkö jää edelleen arvoitukseksi, sillä valokuvia hänestä ei ole. Hän itse oli ahkera valokuvaaja, ja keruuretkien kuvia on Kotuksessa tallessa useita kymmeniä.
Lähde
John A Winsa, Kainulasjärvi. Riikka Tervonen. Suomen murteiden sanakirjan toimittaja. Kotimaisten kielten keskus. Hakaniemenranta 6, 00530 Helsinki..
Tallennin Birger Winsa
Joka kesä tuli telttabiiu Kainulasjärvheen. Met lapset karkasima välistä teltan alta ja pääsimä sisäle ilman maksoa. Istuthiin puupenkilä ja kattothiin Åsa-Nisseä. Oli aika suuri hälinä kylässä kun kuultiin ette telttabiiu on tulossa. Teltta panthiin pysthöön Vanhaan koulun ulkopuolele, missä maipraasut nykyaikana palavat ja missä on simbasänki. Katosi kätevästi kun teevee otti yli 1960-luvun alussa.
Enligt sägnen kom det tre ryssar till Gällivare under slutet av 1600-talet. De skall ha varit delar av en familj krigsfångar från Dalarna som blev fångar i Pietari, St Petersburg. Fadern var stor krigsherre, och detta hände under den stora ofredens tid. De hade tre barn som så småningom blev stora. Arbetade i en kvarn där det även fanns ryssar. En gammal ryss hade hört om deras flyktplaner och gav råd: Stanna och lek. Det fick de göra och vakten såg detta. De köpte mycket mat. Sov vid enbuskar sa ryssen, så att hundarna inte känner doften. De rymde från sin fångenskap i Petersburg. Kom över Karelen och Finland. Ville bo nära varann. Nataniel bosatte sig på en plats som han kallade Nattavaara. Olaus kallade sin plats för Ullatti. Och Hakon/Håkan kallades sin plats för Hakanen. Nataniels son var fruktansvärt anskrämlig, t o m hästarna var rädda för denne man. Denna berättelse hörde man i Nattavaara ännu under 1980-talet.
Vi möter för första gången Mickel Simonsson Ryss vid tinget på Jokkmokks marknad år 1692. Där ges han rätten till landet vid Nattavaara där han tydligen uppfört ett nybygge inom Sjokksjokksbyn i Lule Lappmark. Om denna ”Ryss-Mickel” florerar ett flertal sägner och jag tänkte att så gott det går försöka ge en rättvis bild om han och hans familj.
Nybyggaren Mickel Ryss sägs enligt den muntliga traditionen ha kommit hit från Karelen som ”Laukkaryssä” vilket var en sorts handelsresande som drog runt och sålde varor. Detta skulle förklara att det funnits en lada i Nattavaara benämnd ”Karjalan lato” och även en åker kallad ”Karjalan pelto”. Språkforskare sägs även ha funnit spår från Karelen i den finska som talades i byn. Hur det än ligger till så vet man med säkerhet inte så mycket om ursprunget för denna man annat än att han hittade en plats inom lappmarken där han med tiden skapade sig ett liv.
Mickel Simonsson Ryss var född omkring 1640 och dog hemma på gården i Nattavaara 1706, alltså 66 år gammal. Även fast han figurerade vid tinget ett flertal gånger så verkar han inte ha varit så vresig och stridslysten som många de andra finsktalande nybyggarna som kom samtidigt och efter honom in till lappmarken. Han verkar ha levt sitt liv ganska fridfullt och skött om sin gård ganska väl. Kort citat från Tommy Rapps fina hemsida. Mer om Mickel Ryss i https://lappmarken.wordpress.com/2013/04/03/nybyggarslakten-ryss-fran-nattavaara/ En annan källa skriver detta: Enligt alla släktforskningar jag läst hette Mickel Ryss pappa Igor Ivanoff. Mickel Ryss ska vara född nära sjön Onega i nuvarande ryska Karelen. Det finns många spår av karelska i gällivarefinskan speciellt runt Nattavaara/Kilvo. Många ord som har karelsk/östfinsk grund.
Lähde
Tommy Rapp och nattavaarabor.
Tallennin 2005-03-13 Birger Winsa